Jälleen kerran paasaan täällä asiasta, joka tuli ajankohtaiseksi jo koulusurmien vuoksi männävuosina.

Olen itse kasvanut aseiden keskellä. Isälläni oli aseita joka lähtöön. Hän opetti meidät lapset ampumaan pienestä pitäen. Rauha hänen muistolleen. Olin noin kymmenen kokeillessani ensi kerran isokaliiberista käsiasetta ihan oikeilla luodeilla. Osuin napakymppiin kantoon, johon pitikin tähdätä. Se oli hienoa, mutta aina ei ollut niin hienoa.

Kerran isäni uhkasi ampua itsensä ja perheensä ollessamme mökillä. Äiti ja me lapset juoksimme metsään karkuun. Tilanne kai laukesi faijan sammumiseen.

Traumoista nykypäivään.

Minulla ei ole mitään vastaan ampumaurheilua eikä kohtuullista metsästystä. Mutta mikä siinä mättää, ettei esim. seurojen tiloissa voitaisi säilyttää aseita, miksi ne pitää saada mukaan kotiin?

Eihän poliisikaan vie asetta mukaan kotiin vaan jättää sen lokeroon vuoron päätyttyä.

Aina joku vastustaa, ja väittää, että laittomia aseita saa helposti. Silti viime aikojen murhenäytelmissä on käytetty laillisia aseita ja tekijät ovat kuuluneet ampumaseuraan.

Lääkäreitä ei voi panna vastuuseen, sillä psykopaatti pystyy huijaamaan heitäkin.

Pidetään aseet lukkojen takana, jookos? Ammutaan niillä vain valvotuissa tiloissa ja säilytetään siellä.

Hirvenmetsästysaikaan valittu porukka saisi aseet käyttöönsä metsästyksen ajaksi. Siinäkin on pieni riski, mutta pienempi kuitenkin.

Siis jotenkin mun pieneen kaaliini ei vaan mahdu, että kuka vaan saa pitää aseita, oikeita aseita, joissa on tappavia luoteja. Ja jos vaikka unohdetaan psykopaatit ja edellä mainitun linkin hurahtaneet on ihme, ettei enemmän tapahdu veritekoja, sillä huono taloustilanne, suomalainen ahdinko yhdistettynä perinteisiin juomatapoihimme sekä asehulluuteen on kohtalokas yhdistelmä.