Paranormaali:
Lukijoiden kokemuksia: Tuula
Ollessani noin 10-vuotias 70-luvun kynnyksellä isäni vuokrasi perheellemme mökin Puulaveden rannalta pariksi kesäksi opettajasiskoksilta. Meitä oli aluksi minä, äitini, isäni ja veljeni, sekä isoäitini. Isäni kävi vain viikonloppuisin tehden viikot töitä kaupungissa. Siskoni syntyi vasta seuraavana kesänä. Talo oli 2-kerroksinen, alakerrassa 2 makuuhuonetta, tupakeittiö ja ylhäällä ullakko. Rannassa sauna, jossa pukuhuone ja pihalla puuliiteri, jonka yhteydessä ulkovessa. Lisäksi pihalla oli aitta, jota siskokset käyttivät nukkumapaikkanaan, kun vierailivat. He eivät koskaan halunneet tulla taloon sisään. Naapuri asui miltei kivenheiton päässä, ja usein leikin naapurin lasten kanssa.
Ensimmäisenä kesänä oudot tapahtumat eivät vaivanneet meitä liikaa, mutta siskoni syntymän jälkeen kaikki paheni. Tässä vaiheessa haluan mainita, ettei kukaan puhunut ikinä mitään kummitusjuttuja tahi muutenkaan pelotellut lapsia tällä lomalla. Vanhempani olivat vakavia ihmisiä eikä meidän perheessä suvaittu mitään hörhöilyjä.
Yläkertaan oli paha mennä. Portaiden yläpäässä tuntui niin kova painostus, että sitä voi verrata Linnanmäellä muinoin olleeseen painekattilaan. En tiedä onko se vielä Vekkulassa. Tönimisiä tunsivat niin äitini kuin minä. Isääni tönittiin rannalla oikein urakalla. Öisin ja päivisin vintiltä kuului usein huonekalujen siirtämisen ääniä, vaikkei kukaan ollut siellä. Öisin joku hakkasi ikkunoita. Alakerran keinutuoli liikkui omia aikojaan päivälläkin. Ihmettelimme, miksi ovessa oli niin monta lukkoa, vaikka joku olisi halutessaan voinut rikkoa ikkunan. Kuitenkin ulko-ovi avautui ja sulkeutui itsestään. Toisessa makuuhuoneessa hyllyn päällä olevan raamatun sivut kääntyivät oikein rapisten. Talossa vierailleet puhuivat, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan. En tiedä tajusinko asioita ollenkaan, sillä minua ei silloin tuntuneet oudot jutut vaivaavan, enkä miettinyt niitä. Kesällä oli lapsella niin paljon kaikkea jännää tekemistä, kun oli lomaa koulusta!
Kerran olin leikkimässä naapurin lasten kanssa keskellä kirkasta päivää. Aurinko paistoi. Minulle tuli hätä ja ujona tyttönä halusin 'kotiin' vessaan. Siellä tuli ihme tunne ja kun katsoin taakseni näin harmaatukkaisen hahmon ylävartalon ja mustat silmänaukot ja tajusin kyllä, että se oli ollut ihminen. Niin minua vietiin ulos, enkä puhunut kelleen mitään.
Eräänä yönä heräsin siihen, että vieressäni nukkuva pikkuveljeni oli tukehtua verhoon. Se kietoutui hänen kaulaansa ja äitini vapautti hänet siitä. Veljelleni tuli korkea kuume, mutta hän tokeni. Huoneissa leijaili koko ajan tosi paha haju vaikka tuuletettin.
Tässä vaiheessa on taas todettava, että seuraavat tapaukset olen saanut tietää jälkikäteen. Niin rankkoja ne olivat, etteivät vanhempani halunneet kertoa paikan päällä. Lopulta iskäni alkoi uskoa, että nyt pitää lopettaa vuokrasopimus ennen aikojaan. Eräänä yönä äitini heräsi siihen, että makuuhuoneen ovi avautui ja sisään tuli kylmää ilmaa ja jokin yritti ängetä hänen viereensä. Hän huusi ja kirosi ja sängyn vieressä nukkuva pikkusiskoni, joka oli syntynyt keväällä alkoi huutaa. Sitten äitini tunsi kuinka se jokin vetäytyi taaksepäin ja ovi sulkeutui samaan asentoon kuin se oli ollutkin. Seuraavana päivänä äitini löysi sängystä valkoisia mustapäisiä matoja ja metrin pitkiä harmaita hiuksia. Ja voin vakuuttaa, että meillä siivottiin ja vaihdettiin lakanoita lähes päivittäin! Ja meillä kaikilla oli tummat lyhyehköt hiukset.
Myöhemmin isäni meni yksin taloon ase mukanaan. Mitään ei tapahtunut. Keskusteltuaan taloa vuokraavien siskosten kanssa he myönsivät itkien, ettei heidän äitinsä ole päässyt rauhaan.
En tiedä, mitä talolle nykyään kuuluu. Kerran olen ollut yhteydessä naapureihin, mutta siitäkin on jo aikaa. Siskokset ovat kaiketi jo kuolleet. Toivon, että he kaikki olisivat saaneet rauhan. Isäni kertoi löytäneensä 80-luvulla Kajaanin kirjastosta talosta kirjoitetun kirjan. Olen siitä lähtien metsästänyt tuota opusta, muttei ole löytynyt.
- Tuula
Ensimmäisenä kesänä oudot tapahtumat eivät vaivanneet meitä liikaa, mutta siskoni syntymän jälkeen kaikki paheni. Tässä vaiheessa haluan mainita, ettei kukaan puhunut ikinä mitään kummitusjuttuja tahi muutenkaan pelotellut lapsia tällä lomalla. Vanhempani olivat vakavia ihmisiä eikä meidän perheessä suvaittu mitään hörhöilyjä.
Yläkertaan oli paha mennä. Portaiden yläpäässä tuntui niin kova painostus, että sitä voi verrata Linnanmäellä muinoin olleeseen painekattilaan. En tiedä onko se vielä Vekkulassa. Tönimisiä tunsivat niin äitini kuin minä. Isääni tönittiin rannalla oikein urakalla. Öisin ja päivisin vintiltä kuului usein huonekalujen siirtämisen ääniä, vaikkei kukaan ollut siellä. Öisin joku hakkasi ikkunoita. Alakerran keinutuoli liikkui omia aikojaan päivälläkin. Ihmettelimme, miksi ovessa oli niin monta lukkoa, vaikka joku olisi halutessaan voinut rikkoa ikkunan. Kuitenkin ulko-ovi avautui ja sulkeutui itsestään. Toisessa makuuhuoneessa hyllyn päällä olevan raamatun sivut kääntyivät oikein rapisten. Talossa vierailleet puhuivat, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan. En tiedä tajusinko asioita ollenkaan, sillä minua ei silloin tuntuneet oudot jutut vaivaavan, enkä miettinyt niitä. Kesällä oli lapsella niin paljon kaikkea jännää tekemistä, kun oli lomaa koulusta!
Kerran olin leikkimässä naapurin lasten kanssa keskellä kirkasta päivää. Aurinko paistoi. Minulle tuli hätä ja ujona tyttönä halusin 'kotiin' vessaan. Siellä tuli ihme tunne ja kun katsoin taakseni näin harmaatukkaisen hahmon ylävartalon ja mustat silmänaukot ja tajusin kyllä, että se oli ollut ihminen. Niin minua vietiin ulos, enkä puhunut kelleen mitään.
Eräänä yönä heräsin siihen, että vieressäni nukkuva pikkuveljeni oli tukehtua verhoon. Se kietoutui hänen kaulaansa ja äitini vapautti hänet siitä. Veljelleni tuli korkea kuume, mutta hän tokeni. Huoneissa leijaili koko ajan tosi paha haju vaikka tuuletettin.
Tässä vaiheessa on taas todettava, että seuraavat tapaukset olen saanut tietää jälkikäteen. Niin rankkoja ne olivat, etteivät vanhempani halunneet kertoa paikan päällä. Lopulta iskäni alkoi uskoa, että nyt pitää lopettaa vuokrasopimus ennen aikojaan. Eräänä yönä äitini heräsi siihen, että makuuhuoneen ovi avautui ja sisään tuli kylmää ilmaa ja jokin yritti ängetä hänen viereensä. Hän huusi ja kirosi ja sängyn vieressä nukkuva pikkusiskoni, joka oli syntynyt keväällä alkoi huutaa. Sitten äitini tunsi kuinka se jokin vetäytyi taaksepäin ja ovi sulkeutui samaan asentoon kuin se oli ollutkin. Seuraavana päivänä äitini löysi sängystä valkoisia mustapäisiä matoja ja metrin pitkiä harmaita hiuksia. Ja voin vakuuttaa, että meillä siivottiin ja vaihdettiin lakanoita lähes päivittäin! Ja meillä kaikilla oli tummat lyhyehköt hiukset.
Myöhemmin isäni meni yksin taloon ase mukanaan. Mitään ei tapahtunut. Keskusteltuaan taloa vuokraavien siskosten kanssa he myönsivät itkien, ettei heidän äitinsä ole päässyt rauhaan.
En tiedä, mitä talolle nykyään kuuluu. Kerran olen ollut yhteydessä naapureihin, mutta siitäkin on jo aikaa. Siskokset ovat kaiketi jo kuolleet. Toivon, että he kaikki olisivat saaneet rauhan. Isäni kertoi löytäneensä 80-luvulla Kajaanin kirjastosta talosta kirjoitetun kirjan. Olen siitä lähtien metsästänyt tuota opusta, muttei ole löytynyt.
- Tuula
Kommentit