Näin super ahdistavan unen viime yönä. Olin jossain kaukomaassa, jossa syyllistyin johonkin pikkurikkeeseen ja jouduin vankilaan odottamaan asian käsittelyä. Sain jostain kuulla, että saisin 10-15 vuotta vankeutta, sillä maassa oli ankarat rangaistukset.

Maatessani sellini betonilattialla kippurassa tunsin paniikin valtaavan mieleni enkä edes pystynyt itkemään. Käytävältä kantautui hälinää ja naisvartija paiskasi vihaisesti sellin oven kiinni. Aurinko sentään paistoi ikkunaluukusta, ja nousin tutkimaan karua hyllykköä seinällä. Huomasin muovipussin sisällä olevat ruutupaperiarkit ja tunsin pienen lohdun pilkahduksen ajatellessani voivani kirjoittaa täällä kirjaa kokemuksistani. Sitten huomasinkin arkkien olevan jo käytetty. Edeltäjäni oli tehnyt ristisanatehtäviä arkkeihin, eikä pelkästään täyttänyt sanoja vaan myös tehnyt itse ristikot. Samantien tajusin, ettei tänne varmaan saanut edes lehtiä tai lukemista.

Olin pakahtua ahdistukseen löytäessäni arkkien välistä pienen joulukoristeen, joka oli askarreltu vaatteenkappaleista ja pahvinpalasta. Tajusin, että viettäisin täällä kaikki joulut ja kesät, enkä voisi olla rakkaan perheeni parissa. Hirvittävä ikävä ja tuska valtasi minut.

Heräsin hitaasti ja vähitellen tajusin, että olen omassa sängyssäni ihanassa kodissani rakkaideni ympäröimänä, ja valtava helpotus ja kiitollisuus laskeutui päälleni.

Kuinka usein tulee ajatelleeksi, miten onnellinen sitä oikeastaan on ja kuinka huonosti asiat voisivat olla. Muistan tämän unen pitkään, enkä ikinä enää pidä mitään itsestään selvyytenä.