Moni asia helpottuisi, jos saisin sähkömopon. Ensimmäisen kerran lähete on lääkäriltä pyydetty jo kaksi vuotta sitten. Kesällä rupesin kyselemään taas, kun auto hajosi lopullisesti. Apuvälineyksiköstä sanoivat jonon olevan noin neljä kuukautta. Saan kotiin kutsun tulla fysioterapeutin arvioon, kun heidän ylilääkärinsä on tehnyt päätöksen. Siis lähetteen lähettävä lääkäri ei ratkaise asiaa, vaan se on korkeemman kädessä. Hm. Ei siis ihme, että jonot ovat noin pitkät. Vai kuinka paljon invalideja sitten oikeen on, hehee?

Kädet ja varpaat ristiin, jotta pääsisin kokeilemaan sitä ennen liukkaita kelejä. Sillä kuitenkin voisi hurahtaa asioille, ettei tarvitsisi kehdata tilata taksia lähikauppaan, heh.

Ja itsenäisyys! Sitä meikä kaipaisi niin kovasti. Yksinäisiä ajeluja silloin tällöin ilman ketään seuralaista. No, eletään toivossa.