Mitä sitten, kun ei se enää siitä? Tiedättehän sanonnan: "Kyllä se siitä!"

Mitä sen jälkeen, jos se ei enää siitä korjaannukaan?

Jos ei sauna, viina ja terva auta, niin se on kuolemaksi. Kaikki kuolevat jonain päivänä. Mutta ei ole tarkoitus kärsiä 'siitä' koko loppuelämäänsä, sitä kai tuo sanonta tarkoittaa. No, on joskus niin, että hidasta kuolemaa joutuu tekemään useita vuosia. Varsinkin nykyään, kun lääketiede on kehittynyt, muttei tarpeeksi silti, eikö niin.

Armokuolema olisi minusta hyväksyttävä vaihtoehto varsinkin siitä syystä, että elämäämme pitkitetään eikä niin sanottu luonnonvalinta saa tehdä tehtäväänsä. Olemme kehittäneet keinoja ylläpitää elämää - sitä ei kukaan kyseenalaista - mutta toisaalta emme salli helpotusta kuolemaan silloinkaan, kun kaikki toivo on menetetty. Odotammeko näiden kärsivien kustannuksella parannuskeinoa muka päivässä?

Eläimet lopetetaan helposti niiden kärsiessä ja itse pidän ihmistä yhden lajin eläimenä. Ihminen on julma, mutta myös armollinen. Haluaisin ihmisille ja eläimille yhtälaiset oikeudet. Hyvässä ja pahassa.