Tänään sitten vihdoinkin ajattelin katsoa Pudotuksen kokonaan, sillä on vaikea arvostella mitään, ellei ole perehtynyt asiaan. Olin utelias näkemään, millainen se munamies sitten oikein on. No, olihan se. Täytyy olla hyvät reisilihakset, että jaksaa kyykkyillä, ja tunsin tuskaa ajatellessani sitä. Hatun nosto munamiehen erinomaisesta kunnosta.

Nooh, mutta ohjelman katselua häiritsi ukkoni tasainen jorina, sillä hän ei pystynyt avaamaan aistejaan näille pudotusuhan alla oleville sketsihahmoille. Ihan tuskan parahdus pääsi jossain vaiheessa lipsahtamaan huuliltani, sillä itse olin päättänyt ripustaa aivot narikkaan ja olin vähällä ripustaa sinne äijänikin.

Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja valmistanut erittäin hyvää ja ilmeisesti myös vaffaa valkoviiniä. Itse maistelen viiniä harvoin, sen sijaan ukko jo menikin nukkumaan noin klo 22. Siis maisteltuaan.

JII HAA! Nyt on hiljaista ja rauhallista.