Minun vanhempani.

Isä, rauha hänen sielulleen, kuoli muutama vuosi sitten vaikeaan sairauteen. Hänet muistan ristiriitaisena persoonana. Suhteemme ei ollut lämmin. Hänellä oli vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan venäläisen miehen poikana, mutta istui silti yritysjohtajankin pallilla. Ryssävihan vuoksi hän todennäköisesti oli koulukiusattu. Hän oli erittäin lahjakas ihminen. Hänestä kasvoi yltiösuomalainen ja suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin ihailija. Hän kuului erilaisiin seuroihin.

Äiti on pirtsakka politiikkaa seuraava ihminen, joka jäi yksin liian varhain. Taas kerran kolkuttaa huono omatunto siitä, miten vähän pidämme vanhemmistamme huolta. Äiti oli ammatiltaan ompelija, mutta jäi kunnon perheenäidin tapaan kotiin hoitamaan lapsia. Muuttojen takia ystävät jäivät. Sääli.