Paras ystäväni.

Nyt tuli tenkkapoo. Pakko myöntää, ettei mulla ole ollut parasta ystävää sitten lukioaikojen. On ollut kavereita. Paras ystäväni on kai sitten tuo ukkoni. Meistä on tullut yhä paremmat kaverit vuosien varrella, hehhe.

En oikeastaan edes kaipaa enempää ystäviä, kuin ne pari, jotka silloin tällöin käyvät kahvilla - olen kotikissa ja viihdyn tosi hyvin yksin. Perhe ja omaiset ovat niitä, joille uskoudun ja joiden kanssa jaan ilot ja surut ja höpötykset. Sitä paitsi onhan meillä netti :))

Plus kissat ovat olleet rakkaita ystäviä parikymmentä vuotta! ♥