Uskoni.

En kuulu kirkkoon, mutta uskon Jumalaan. Tai korkeampaan voimaan, oli mikä oli. En mielestäni ole tarvinnut kirkkoa itseni ja tämän voiman väliin, enkä voi ymmärtää, miksi meidän pitäisi kokoontua sunnuntaiaamuisin palvelemaan Jumalaa. En osaa kuvitella, että Jumala haluaisi meidän palvovan häntä jossain katedraalissa. Minun Jumalani on aina läsnä. Hän pitää minusta huolta huolimatta siitä, muistanko jatkuvasti kiittää ja ylistää häntä. 

Haluan uskoa siihen, että ihmeitä voi tapahtua. Se saattaa olla haaveunta, mutta niin kauan kuin jaksaa unelmoida, on helpompi kulkea. Tahdon uskoa, että kuoleman jälkeen on elämää. Jos en uskoisi iankaikkiseen elämään, en jaksaisi vaeltaa läpi murheen laakson. Tunnelin päässä pilkottaa valo ja jokaisella pilvellä on hopeinen reunus. Pakko olla:))