Harmittaako ketään muuta asiaohjelmissa pauhaava musiikki, heiluva kamera tai muut tehokeinot? Tietenkään vanhuus ei tule yksin. lol. Ja siellä on nuoria, luovia taiteellisia ihmisiä toteuttamassa juttuja. Silti varmaan tämäntyyppisten ohjelmien katsojakunta alkaa olla iäkkäämpää, eikä ehkä arvosta taiteellista näkemystä yli jutun juuren.

Kuitenkin uskallan väittää, että vakavat kertomukset eivät kaipaa taustamusiikkia. Joskus tahattomasti alkaa naurattaa, kun esim. masentuneista kertovia ohjelmia tehdään usein saman kaavan mukaan. Jotain kuvataan takaapäin kävelemässä rannalla tai puistossa, ehkä mustavalkoisena, istumassa penkillä katselemassa merelle. Taustalla valittaa surullinen bassoviulu ja piano. Rikoksista kertovissa ohjelmissa haastateltavan puhe on muutettu puuroksi ja siihen vielä lisätty edellämainittu musiikki. Jos onkin tarkoitus, ettei puhujaa tunnisteta, ei myöskään puheesta saa selvää.

Olen säätänyt bassoäänen syvälle länteen ja diskantti on niin pitkällä idässä kuin mahdollista. Minimi on vasemmalla, maksimi oikealla. Toivottavasti olen selvillä ilmansuunnista. Korvakäytävätkin on rassattu. Onneksi joissain ohjelmissa on nykyään tekstitys. Kuulolaite voisi olla tarpeellinen hankinta, mutten siltikään pidä tehokeinojen käyttöä välttämättömänä puheohjelmissa. Mielestäni traagiset tapaukset riittävät sinällään. Ymmärrän tosin, että dokumentit ja asiaohjelmat pitää saada jollain tavalla erottumaan uutisista.

Joskus eleettömyyteen pyrkiminen toimii parempana tehokeinona. (Kaurismäki)