Asiasta toiseen - katsoin äsken dokumentin viidestä syöpää sairastavasta lapsesta. Itkin lähes tunnin putkeen. Kyllä elämä on julma.
Ja jotkut ovat idiootteja. Olen tapellut viikkoja erään asian (ihmisen) kanssa, joka ei tunnu ymmärtävän, että kyseessä ei ole tahtojen taisto vaan eräiden loppuelämän sujuvuus. Sanontaa tyhmyydestä rankaistaan ei pitäisi ottaa elämän ohjenuoraksi. Asiat voitaisiin hoitaa kaikkia osapuolia tyydyttävästi tai sitten ne voidaan hoitaa katkerasti ja kostonhimoisesti tyyliin, että kärsitään sitten kaikki. Siitäs saitte opetuksen. Ikävä kyllä kaikki menettivät ja kaikki jäivät saamapuolelle, mutta pääasia on, että 'oikeus' tapahtui. Ja sitten ollaan taas jollakin luukulla hakemassa apua. Voi perkjärvi sentään, mitä kaikkea tuolla Portugalin apupaketillakin olisi voinut tehdä. Olisi voinut vaikka ostaa pahoinvointilääkkeitä lasten syöpäosastolle.
No se la vie. Aurinko paistaa, toivottavasti säät nyt vähän lämpenisikin. Ai minäkö sitä kysyn? Minä, joka hikoan ja olen kuumissani muutenkin koko ajan, heh. Noo, olis ollut vaan kiva päästä edes kerran kymmenessä vuodessa uimaan ja veden toivoisi lämpiävän vähän reilun viikon päähän, muttei taida ehtiä...
Kommentit