Tilanne on paha. Olen sen läheltä nähnyt, kun isä kuoli muutama vuosi sitten ja äiti jäi vaille sosiaalisia kontakteja. Mutta on vikaa yhteiskunnassakin. Äitikin sanoi, että kaikki tuntuvat vaan toivovan, että mummo jää kotiin imemään nyrkkiä. Ja äiti ei sentään ole sitä kaikkein masentuvinta tyyppiä. Tosin hän ei myöskään ole ikinä tohtinut vaatia yhtään mitään. Hoiti kotia kunnon perheenäidin tavoin, ja lopulta syöpäsairasta miestään. Omat harrastukset ja ystävät jäivät vuosien saatossa, ja viimeisetkit tutut muuton vuoksi. Eihän yksinäinen ihminen tarvitse kolmiota.
Lääkärit ovat vähätelleet ja jopa hoitaneet väärin äidin kipuja. Kyllä hänestä välillä huomaa, että varmasti masentaa. Näkövamman ja nivelrikon vuoksi hänen on vaikea päästä liikkumaan, mutta lausuntoja kodinhoitajaa varten ei ole kirjoiteltu. On ollut 'puhetta' fysioterapiasta sitten joskus myöhemmin. Sitä turhaan odotellessa äiti istuu kotona päivästä toiseen ja kuuntelee radiota, sillä telkasta hän ei näe mitään, eikä sen vuoksi edes kudo sukkaa enää. Talvella liukkaan kelin aikaan hän ei lähde ulos ehkä viikkoon. Lämmittää edellisen päiväistä kahvia itselleen. Kerran raukkaparka tarjosi homeista kakkua. Lääkitys oli vuoden perseellään ja lopulta pumppu pani äidin lanssikyytiin ja hoitoa saamaan. Sairaalassa ihmeteltiin äidin lääkeannostuksia. Nehän olivat hurjasti yläkanttiin. Oli se ihme, ettei loppu tullut.
Sairauksien lisäksi toisilla on myös monenlaisista syistä johtuvaa taloudellista ahdinkoa. Myös rahanpuute syrjäyttää tehokkaasti.
Erästä linkkiartikkelin kommenttia lainaten:
"Suomi on kylmä yhteiskunta, jossa demokratia on osaamattomien käsissä."
Kommentit