Näitä ääliömäisiä kisoja on arvostettu eritoten Suomessa, meillähän kauniita naisia on riittänyt Armi Kuuselasta lähtien. Ensimmäisen kerran historiassa Miss Suomi luopui kruunustaan ja vieläpä suorassa tv-lähetyksessä. Kaikki pisteet rohkeasta tempusta, mutta miinuspisteet yleensäkin koko helvetin karjanäyttelyyn lähtemisestä. Parempi kuitenkin tulla järkiinsä myöhemmin kuin ei milloinkaan. Moralistiksi on tosin helppo ryhtyä jälkiviisaana, kun todellisuus ja unelmat eivät kohdanneetkaan. Ovatko mahdollisuudet nyt menneet, sillä missibisnes on oikeasti kovaa, ja se olisi pitänyt ymmärtää jo leikkiin ryhtyessä. Löytyykö markkinoita herkälle ja paineensietokyvyttömälle ex-missille. Uskallan väittää, että kaupan kassana monikin kaunis tyttö voi olla onnellisempi kuin hullunmyllyssä ja pyörityksessä kaiken maailman kokkareissa. Vain harva luo superuran misseyden jälkeen, ja perustuuko sekään oikeasti toiveille vai kuvitelmalle.

Kauneus myy, ei siinä mitään, mutta paitsi, että sillä kilpaileminen ja siitä uran luominen on turhamaista ja pinnallista, on myös siitä hyötyminen. Makuset ja muut missikeisarit käyttävät hyväkseen sitä, mitä luoja ja meikkiteollisuus on toiselle lahjaksi antanut. Eikä siinä vielä mitään, jos juttu toimisi molempiin suuntiin, eli kaikki hyötyisivät jotain, mutta mädännäisyys on ryvettänyt koko instituution ja vienyt viimeisetkin rippeet kauneuden sairaasta ja kaupallisesta ihannoinnista.

On hienoa, jos ihminen on kaunis - sekä sisältä, että ulkoa, mutta sillä kilpaileminen on tuhoon tuomittua hommaa.

Kauneus on katsojan silmissä.