Ihanaa syyskuuta kamut!

Jotkut tykkää kirjoittaa itsestään. Jotkut tykkää ruotia uutisia. On niitä, jotka jaksavat lukea pitkiä esitelmiä jonkun ventovieraan päiväaskareista ja niitä, jotka pitävät tarkasti päiväkirjaa elämästään. Sitten on meitä sulatusuuneja, joiden pitäisi vissiin hankkia elämä.

Jotkut ovat äkänneet alkaa pitää jotakin järkevää blogia, esimerkiksi harrastukset kuten käsityöt tai leivonta. Tai ovat asiallisesti keskittyneet johonkin aiheeseen, vaikkapa moottoriurheiluun tai talonrakennukseen. Muotiblogithan ovat tosi suosittuja. Meikäläisen täytyy lisätä kategorioita, jotta jutunaiheet eivät lopahda.

Se, että täällä kertoo ripustaneensa uudet verhot ei ihan riitä sisustusblogi statukseenkaan.

Me 'hanki elämä' tyypit kirjoitammekin vain lämpimiksemme. Joskus kyllä mietin, miksi. Eihän tästä mitään hyötyä kellekään ole eikä tämä ole millään muotoa kiinnostusta herättävää. Tästä on tullut tapa purkaa ajatuksiaan, jotka eivät ole järin korkealentoisia. Ehkä sitä joskus toivoo jonkun ajattelevan samoin tai jopa rohkenee odottaa eriävää mielipidettä. Käyn täällä omaa tylsää yksinpuheluani.

Ehkei meitä tavallisia pulliaisia tarvita täällä blogiviidakossa, mutta me tavikset tarvitsemme blogiamme. Eikä sitä koskaan tiedä, josko keksisi vielä jotain järkevääkin. Vahingossa.

Sitä odotellessa, kaunista torstaita!