Olen sellainen ihminen, joka päästelee suustaan sammakoita tuon tuosta. Muttei se tarkoita sitä, ettenkö olisi ymmärtänyt niitä. Ikävä kyllä yleensä vasta liian myöhään. En vain osaa pitää suuta kiinni oikeassa paikassa. Tosin osaan olla myös kiltti ja empaattinen, ja ehkä lohdutan jotakuta silloin, kun muut ovat 'viisaasti' hiljaa.

Joskus ystävät tarvitsevat tukea rankoissa paikoissa, ja onneksi tänään satuin löytämään oikeat sanat. Olen nyt kerrankin ylpeä itsestäni.

Seuraavaa kertaa saakin sitten odottaa, ja opettelen hienotunteisuutta.