Mä tykkään tästä pimeydestä, tai siis tarkemmin lumettomuudesta. Toivottavasti ikinä enää ei sada lunta. Sitä paitsi mopokaan ei kulje lumessa.

Jouluvaloja rakastan, ja onneksi niitä on luvallista laittaa tähän aikaan vuodesta.

Välillä tulee nukuttua puoli kahteen asti päivällä, joo, kuulostaa hirveältä. Muttei se minua haittaa, vaikka vähän hävettääkin välillä. Se ei johdu laiskuudesta. Olen kärsinyt unettomuudesta, joka on jo aikaa sitten lähtöisin burnoutista, stressistä ja ahdistuksesta, mutta onneksi Klotriptylillä saa unen päästä kiinni, ellei tule liikaa jotain häiriötekijöitä, esim. yläkerran vauva itkee joskus öisin. Klotriptyl auttaa myös kaamosmasennukseen. Ilman sitä tuskin nukahtaisin ennen kello kuutta aamulla, riippumatta siitä, miten paljon itseäni päivittäin rasitan. Jee jee, syön terveellisesti, ulkoilen ja liikun.

Joulupuuhat on hoidettu, mutta tässähän ei olekaan ollut muuta kuin aikaa. Aina jostain jää huono omatunto kuitenkin, eli äidin luona olis pitänyt vielä ehtiä käydä, mutta sopiikos mennä Joulun jälkeen? Kun vanhemmat on vanhoja, sitä aina ajattelee, että ehtiikö... Mutta eihän siinä pelossa voi koko ajan elää. Sitä paitsi äiti tuputtaa väkisin joka kerta mukaan rahaa, parempi etten mene hakemaan niitä sieltä...

Kiireetöntä joulun odotusta.