Kuolemasta pitää puhua, mutta huumoria ei saa unohtaa. Pitkästä ja tuskallisesta kuolemasta kuitenkin on huumori kaukana.

Agressiivista syöpää sairastanut isäni nukahti rauhallisesti Terhokodissa kolmisen vuotta sitten. Hänen saattohoitonsa tuntui menneen ihan nappiin.

Haluan luottaa siihen, että kun oman lähtöni hetki joskus koittaa, voin lähteä arvokkaasti ja mahdollisimman tuskattomasti, mikäli päädyn saattohoitoon. (Onnettomuudet ovat asia erikseen.) On olemassa erilaisia menetelmiä helpottaa viimeisiä hetkiä kuten nukuttaminen. Sitä ei pidä sekoittaa eutanasiaan, eikä se nopeuta kuolemaa. Nukutus ei poista kipuja, joten sen lisäksi voidaan käyttää kipulääkitystä. On armeliaampaa nukkua kuin olla hereillä, sillä se ei muuta lopputulosta eikä pitkitä tai lyhennä sitä.

Olen lukenut kauhutarinoita kuolevien kärsimyksistä, ja yritän tehdä kaikkeni, jotta AJOISSA voin sopia sekä itseni, että läheisteni viimeisten hetkien helpottamisesta.