Yleensä meille naisille annetaan ensikädessä diagnoosi oireisiin niin kuin myös selittämättömiin sairauksiin: Hysteria. Arkipuheessa hysterialla tarkoitetaan kiihtynyttä reagointitapaa. Hysteria tulee sanasta, joka tarkoittaa kohtua. Hysterian on joskus luultu johtuvan kohdun liikkumisesta. Hysterialla tarkoitetaan erilaisia ruumiillisia oireita, joille ei löydy selvää somaattista syytä.

Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys) on nimensä mukaisesti mielialahäiriö, jossa mieliala vaihtelee ja jossa esiintyy manian ohella masennusta eli depressiota.

Siskollani on nyt monen vuoden (ja monen sairaalajakson, itsemurhayrityksien ja perheensä menettämisen) jälkeen diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja voin vakuuttaa, että erotan toisistaan nämä meikäläisen hysteriat ja todellisen sairauden. En tiedä, kuinka paljon asiaan olisi vaikuttanut kohdun poisto, joka minulle tehtiin ollessani noin 35-vuotias. Enpähän voi olla ainakaan hysteerinen, joten voin tarkastella objektiivisesti tätä asiaa.

Hän ei ole parantunut lääkkeidenkään avulla. En tiedä, onko niistä ollut mitään apua.

Vaikka tämä on todellinen ja vakava oireyhtymä, en usko kriteerien täyttyvän monenkaan ihmisen kohdalla, jotka kärsivät masennuksista ja ylienergisistä päivistä. Syitä maanis-depressiiviseen käyttäytymiseen voi olla useita, sillä elämme tosi hektisessä tietopainotteisessa yhteiskunnassa. Perään vanhoja arvoja suorittamisen sijaan. Turvallinen koti, luotettava ympäristö jne ovat asioita, jotka meidän nykyään on pakko itse rakentaa. Yhteiskunta ei tarjoa apua, varsinkaan, ellet pysty maksamaan siitä.

Kemiallinen häiriö aivoissa on harvinainen. Toivoisin enemmän tutkimusta diagnoosien ja lääkkeiden rutiininomaisen määräämisen sijaan.

Ja miksi tämä menee myös trauman purkuun? Elimme samassa perheessä, joka ei ollut oikealla tavalla kannustava. Kun maailma potki päähän, ei edes kuvitellut pyytävänsä apua kotoa taikka muualtakaan, sillä meillä ei paijattu. Eikä kaikista huolistaan uskaltanut ikinä puhua, ei vieläkään. Opimme häpeämään epäonnistumisiamme, mutta kukaan ei voi aina vaan onnistua ja loistaa.