Tässä artikkelissa professori kehottaa hakeutumaan ajoissa kartoitukseen, jos esim. suvussa on esiintynyt tiettyä tautia jne. Tottakai ennaltaehkäisy ja riskien minimoiminen on se paras ratkaisu aina.
Ihan hieno juttu, mutta millä keinoin noihin kartoituksiin pääsee, kun ei tahdo saada edes aikaa lääkäriltä, jollei jo ole vähintäänkin pää kainalossa?
Sekä isoisäni että isäni molemmat kuolivat erittäin agressiiviseen paksusuolensyöpään suhteellisen nuorina (verrattuna). Niinkuin mun veli sanoi, että joskus se nalli napsahtaa. Muttei niin tarvitsisi välttämättä olla. Kannattaisiko meidän lasten nyt alkaa syödä aspiriinia, vai pitääkö mennä yksityiselle vastaanotolle kyselemään kartoitusta, josko kantaa sitä geeniä? Terkkarissa ne ei kyllä varmaan ala suhtautua tähän mitenkään, eikä passita tutkimuksiin vaikka se ehkä saataisi selvitä pelkällä verikokeella. Ehkä.
Joskus tuntuu siltä, että jos ihmisellä on yksi paha häikkä, niin kaikki muu jää sitten sivuun. Eli, jos on yksi kunnon sairaus diagnosoitu, niin kokonaisvaltaisuus jää taka-alalle, eli voihan sitä edelleen jäädä vaikka auton alle, ennenkuin kuolee nukkuessaan. Vai, miten sen muotoilisi.
Kommentit