Olen jäkittänyt pitkään asioissa, joista ei oikeastaan enää ole minulle iloa. Irti on kuitenkin vaikea päästä, sillä sitä tuntee velvollisuuksia tiettyjä tahoja kohtaan. Nyt alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että pitäisi jatkaa eteenpäin ja keskittyä oleelliseen. Ehkä saavutin jo tavoitteeni siellä entisessä. Sain sen, mitä hain eikä pitäisi olla tilivelvollinen ketään kohtaan.

Tänään haluan keskittyä siihen, mitä tosiaan haluan. Tunnen, että uusia ovia avautuu, jos olen tarpeeksi rohkea sulkeakseni entiset. Ja olen tehnyt enemmän kuin velvollisuuteni. Miksi tämä on niin vaikeaa?

Ymmärrän itsekin, että tämä on ympäripyöreää tekstiä. En oleta, että tämä ymmärretään, mutta taas oli pakko purkaa. Jäsentää ajatusmaailmaansa. Alitajunta tekee työtään.