Sattui taas kerran silmiini jonkun nuoren syömishäiriöisen tytön blogi. Ymmärrän, että anoreksia tms on sairaus, enkä halua mennä sen pidemmälle syihin ja seurauksiin. Niistä pitävät varmaan ammattilaiset huolta, tai ainakin niin toivon.

Karmivaa on se, että oikein foorumeita on perustettu itsensä hengiltä laihduttaville nuorille.

On todellä hälyttävää, jos nuoren ihmisen päässä ei juuri enää muuta pyöri kuin se, miten paljon voi välttää ruokaa, ruoasta puhuminen, kaloreiden lasku ja painon tarkkailu. Tällaiset asiat pitäisi olla nuorena sivuseikkoja, ellei nyt sitten satu olemaan reippaasti ylipainoinen, mutta näillä nuorilla ei kyse ole siitä.

Ne nuoret ovat fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtävät, että vahingoittavat kehoaan ehkä pysyvästi, mutta silti jatkavat epätoivoista dieettiään. En voi edes kuvitella, millaiset kiksit he siitä saavat.

Olen joskus murrosiässä itsekin laihduttanut olemalla syömättä juuri mitään ja samalla harrastanut liikuntaa ihan mahdottomasti. Mutta kun olin päässyt tavoitteeseeni, aloin taas syödä normaalisti, eivätkä ylimääräiset kilotkaan palanneet. En jäänyt koukkuun saavutettuani päämäärän.

Nuoren ihmisen pitäisi nauttia elämästä. On kamala sääli, että yhteiskuntamme on sellainen, että se pakottaa jotkut epätoivoisiin tekoihin eikä oikeanlainen apu koskaan ehdi saavuttaa kaikkia. Kotonakaan ei usein tajuta, miten vakavasti lapsi voi olla häiriintynyt.