Veljeni oli kertonut tämän äidilleni, ja tiedän, ettei veljenikään ole mikään haihattelija. Jos hän jostain avautuu, asiassa on varmasti perää.

Eli veljenpoikani oli ollut aamulla kotona yksin ja lähdössä kouluun. Ei ollut vielä ihan aika lähteä, mutta hän oli tuntenut jonkin (näkymättömän) tulevan niin lähelle, että tuntemus oli ahdistanut hänet ulos koulutielle ennen aikojaan. Kengätkin hän oli pukenut vasta pihalla. Ja se, että hän kertoi asian isälleen, tarkoittaa sitä, että nuori mies oli tosiaan funtsinut asiaa.

Tästä tulee mieleeni erinäisiä asioita. Oliko se kenties 'suojelusenkeli', joka patisti hänet ulos asunnosta ennenkuin jotain ikävää olisi tapahtunut esim. myöhemmin jokin onnettomuus tms. Vai oliko se ehkä jonkun sielu, joka vain tuli tekemään tuttavuutta?

Kysymyksiin ei saada ehkä vastauksia, mutta asioista tulee voida puhua.

LISÄYS! Piti tulla tähän lisäämään veljeni kokemus samasta asiasta, sillä kuulin siitä vasta nyt. Emme juuri juttele kuin harvoin puhelimessakaan, ja otin asian puheeksi. Sitten hän kertoi pariin otteeseen nähneensä jonkun kurkkaavan eteisen kulman takaa istuessaan olohuoneen sohvalla. Siihen aikaan muu perhe oli jo yöpuulla. Kurkistus oli niin nopea, ettei siitä ehtinyt erottaa oliko mies- vai naispuolinen hahmo, mutta ihmishahmo kuitenkin vaikkei varmaan elävien kirjoissa enää.